Vieläkö yleistajuisella unikirjalla voidaan tarjota lukijoille jotain uutta?
Parhaimmillaan kyllä, ja vieläpä näkökulmia avartaen.
Uni ja unettomuus -kirja jakautuu kolmeen pääosaan: perusasioita unesta, yksilö ja uni eri elämänvaiheissa ja lopuksi unettomuus ja sen hoito. Elämänvaiheita käsitellään laajimmin, ja lasten uni vastasyntyneestä alkaen saa siitä tilaa lähes kolmanneksen. Luvussa huomioidaan unen merkitys lapsen nopeasti kehittyvien aivojen ja hyvinvoinnin kannalta, ja vanhempien omaan nukkumiseen kiinnitetään huomiota.
Nuorten ja aikuisten unta käsitellään lyhyesti, mutta koska varsinkin jälkimmäiset ovat tyypillisesti unikirjojen keskiössä, lasten unen painottaminen täydentää hyvin suomalaista unikirjastoa.
Lisäksi oma lukunsa on omistettu naisten unelle raskaudesta vaihdevuosiin, jolloin univaikeuksia esiintyy runsaasti, ja kuten tiedetään, ylipäätään naiset kärsivät miehiä enemmän unettomuudesta kaikissa ikävaiheissa.
Pariskunnat voivat joutua kohtaamaan kysymyksen nukkuako yhdessä vai erikseen. Molemmissa vaihtoehdoissa on hyviä ja huonoja puolia. Erään tutkimuksen mukaan yhdessä nukkuminen heikentää naisilla unen laatua, kun taas miehillä käy toisinpäin. Yleinen syy erikseen nukkumiseen on puolison kova kuorsaus. Yhdessä nukkuminen lienee edelleen standardi, mutta on hyvä, jos sitä ei pidetä ainoana oikeana tapana.
∗∗∗
Erityisesti aivotutkimuksen tulokset näkyvät kirjassa, ja muun muassa nukkumisen vaikutusta traumamuistojen vahvistumisessa on viime vuosina tutkittu paljon. On mahdollista, että tapahtuman muisto vahvistuu unen aikana muistin luonnollisesta toiminnasta johtuen, mikä saattaa selittää sen, miksi nukahtaminen on vaikeaa heti traumaattisen tapahtuman jälkeen. Kirjoittajat aprikoivatkin, ohjattaisiinko tulevaisuudessa ihmisiä valvomaan yhdessä esimerkiksi osana suuronnettomuuden hoitoa.
∗∗∗
Uudehkoa sisältöä unikirjassa on varsinkin musiikin vaikutus mieleen ja univaikeuksiin. Musiikkia ei yleensä mainita unikirjoissa, vaikka olemme tottuneet säätelemään sen avulla tunteitamme ja tulkintojamme ulkoisesta maailmasta. Jo tuutulaulut rauhoittavat paitsi levotonta lasta myös itse laulajaa viestimällä turvallisuudesta. Rauhallisen musiikin avulla voi vähentää psyykkistä kuormitusta, joten eikö se voisi toimia unettomuuden hoidossakin? Tämä kaipaa kuitenkin vielä lisätutkimuksia.
∗∗∗
Unen mittaamisen hyviä ja huonoja puolia tuodaan esille tasapuolisesti. Sykevälivaihtelun selvittämiseen käyvät kuluttajamarkkinoilla suositut rannekkeet, joiden ongelmat univaiheiden tunnistamisessa tiedetään hyvin, mutta sykevälivaihtelun mittaamisessa luotettavuus on parempi. Lyhyt vaihteluväli kertoo liiallisesta stressistä ja huonosta palautumisesta.
Tekijöiden ohella kirjaa täydentävät kertomukset sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi miltä unettomasta tuntuu ja mikä yöllä mietityttää ihmisiä. Hoidon saamisen vaikeudesta on eräs omakohtainen kuvaus.
∗∗∗
Vaikka kirja tuo uutta ja täydennettyä tietoa unesta, unettomuudesta ja sen hoidosta, moitittavaakin löytyy.
Asiavirheenä kirjan alussa mainitaan N1-univaiheen kestoksi puoli tuntia. Tätä edeltävässä kappaleessa N1-vaihe kuvataan lyhytkestoiseksi, joten kyseessä on epäilemättä vain virhe tekstin editoinnissa. Hyvin nukkuvalla N1-vaihe kestää muutamia minuutteja.
Luvussa 3 kirjoitetaan konsolidaatiosta eli selkeytymisestä, jolla tarkoitetaan subjektiivisesti tärkeiden asioiden painumista muistiin ja vähemmän tärkeiden unohtamista. Lukijan kannalta asian ymmärtämistä voi hankaloittaa se, että konsolidaatio suomennetaan vasta luvun viimeisellä sivulla.
Ulkoasun osalta kuvitus – se vähä, mitä kirjassa on – on suttuista vaaleanharmaine laatikoineen ja haivenineen. Laatikoissa esitetään tiivistelmiä ja ohjeita parempaan nukkumiseen, mikä epäilemättä hyötyisi selkeydestä. En tiedä, mitä tässä kohden on ajateltu.
Kirja sisältää lähdeluettelon, mutta asiasanaluettelo, joka olisi aina avulias, puuttuu.
∗∗∗
Aluksi lukijalta kysytään provokatiivisesti, miksi unesta tulee jälleen uusi kirja. Onneksi Uni ja unettomuus – näe nukkuminen uusin silmin kykenee perustelemaan olemassaolonsa tuomalla uutta sisältöä unesta ja nukkumisesta kiinnostuneille lukijoille. Esimerkiksi Huotilainen on aivotutkija, Peltonen toimittajataustainen, ja mukana on nuorempaakin polvea.
Suosittelen tutustumaan.
TEOS
Minna Huotilainen, Leeni Peltonen, Helmi Uusitalo, Silja Vahtokari: Uni ja unettomuus – näe nukkuminen uusin silmin. Otava, 2022.