Älylaitteiden käyttö on hallinnut nukkumista koskevaa keskustelua viime vuodet. Niiden ilmaantuminen on saanut aikaan valtaisan teknologisen ja kulttuurisen muutoksen, joka on iältään vielä hyvin nuori ja jonka eri puolia emme kunnolla tunne.
Vastaavan tapaista mylläkkää on menneinä vuosituhansina, -satoina ja -kymmeninä esiintynyt ilman epäilyäkään ensimmäisten työkalujen, höyrykoneiden, suhteellisuusteorian, kuulennon ja niin edelleen yhteydessä. Parempi ymmärrys on löytynyt niidenkin suhteen, miksei sitten älylaitteiden. Silja Kosolan, Mona Moisalan ja Päivi Ruokoniemen toimittama Lapset, nuoret ja älylaitteet – Taiten tasapainoon suhtautuu optimistisesti myönteisen ratkaisun löytämiseen.
∗∗∗
Älylaitteisiin liittyy hyvinvointia kuormittavia tekijöitä, mutta myös uusia, positiivisia näkökulmia ja lähestymistapoja tuodaan nyt esille laajasti. Tekijäjoukko on määrällisesti mittava, peräti 20 henkilöä, kaikki omien alojensa asiantuntijoita. Lukujen aihepiiri kattaa aivojen kehityksestä, stressistä ja riippuvuudesta sekä oppimisen apuvälineistä lähtien aina älylaitteisiin liittyviin turvallisuusuhkiin päättyen.
”Taiten tasapainoon” kertoo lukijoille kirjan pääviestin. Älylaitteita on tarpeetonta demonisoida, mutta niiden tasapainoiseen käyttöön tulee tietoisesti kiinnittää huomiota.
∗∗∗
Keskustelu kotiintuloajoista on perheissä vaihtunut keskusteluksi älylaitteiden käytöstä, mikä kertoo eräästä 2000-luvun suuresta kulttuurisesta muutoksesta.
Kasvattajien autoritaarinen asenne suhteessa älylaitteisiin lapsilla ja nuorilla ei johda pitkälle, vaan hedelmällisempää on tutustua uteliaasti ja avoimin mielin laitteiden ja sovellusten maailmaan. Sitten käytöstä, ja tarvittaessa sen ehdoista, voi keskustella heidän kiinnostustaan paremmin ymmärtäen, mutta aikuisen kypsempää näkökulmaa unohtamatta.
Vanhemmille löytyy myös muuta sanottavaa. Yksi aivojen kehityksen kannalta tarpeellinen komponentti on kasvokkain tapahtuva, merkityksellinen vuorovaikutus. Sen jäädessä vähäiseksi tunnetaidot, kielen oppiminen ja itsesäätelytoiminnot eivät kenties kypsy odotetusti. Toisin sanoen, kun aikuinen näplää kännykkää vuorovaikutustilanteessa tai sen sijaan, se saattaa viivästää lapsen tai nuoren kehitystä.
∗∗∗
Mainitsen muutaman luvun. Yksi niistä koskee nukkumista (Anu-Katriina Pesonen). Älylaitteiden ja riippuvuuden suhteesta tuodaan esille niin sanotun toiminnallisen riippuvuuden käsite (Niki Männikkö ja Jyrki Korkeila). Älylaitteiden käyttöön liittyvät turvallisuusuhkat (Marko Forss) edustaa uutta ja kaivattua näkökulmaa.
Erästä Pesosen huomiota en tunne entuudestaan. Nuoret näyttävät pärjäävän vähemmällä unella kuin heidän unen tarpeekseen on tähän saakka arvioitu. Mietin, miksi univajeiset aikuiset eivät pärjää samoin, vaan alkavat voida huonosti. Voiko vähäisempi uni silti heikentää nuorten hyvinvointia, mutta sopivaa mittaria tämän havaitsemiseen ei toistaiseksi ole keksitty?
Mittari, jonka Pesonen nostaa esille, on kuitenkin toistaiseksi vaikuttanut oikealle: mikäli nuori on päivällä virkeä ja toimintakykyinen, uni on todennäköisesti ollut riittävää. Luvun lopussa on viiteluettelo, johon tutustumalla nuorten unen tarvetta voi pohtia tarkemmin.
∗∗∗
Teoksen taitto on pääasiassa toimiva ja tyylikäs, mikä osaltaan tekee lukemisesta miellyttävää ja vaivatonta. Poikkeuksen tekevät sisällysluettelo, joka on jostain syystä irrotettu tekstien kirjoittajista eri sivulle, ja kansilehti, joka tulee vasta näiden jälkeen. Lisäksi selkämyksen tekstin suunta on ylösalaisin ikään kuin saksa- tai ranskalaisittain.
∗∗∗
Sisällöltään teos on toimitettu ja suunniteltu huolellisesti, varmasti vaivaa nähden. Laajan tekijäjoukon yhteydessä voi ilmetä päällekkäisyyksiä aiheiden käsittelyssä, nyt siltä onneksi vältytään.
Jokaisen luvun lopussa on vinkkien muodossa yhteenveto sen sisällöstä, ja kirjan lopussa on yhteenvetona edellisistä kootut vinkit tasapainoiseen elämään älylaitteiden kanssa.
Kirjan luettuaan ymmärtää paremmin, mikä älylaitteissa kiehtoo lapsia ja nuoria, ja mitkä seikat vanhempien on syytä ottaa huomioon. Erittäin tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro siis.
Silja Kosola, Mona Moisala, Päivi Ruokoniemi (toim.): Lapset, nuoret ja älylaitteet – Taiten tasapainoon. Duodecim, 1. painos 2019, 176 sivua.