Kirjoitukseni toisessa osassa tärkeitä käsitteitä ovat valo- ja unirytmin muutokset sekä aikaeroväsymys.
∗∗∗ VALOSAASTE JA TERVEYSONGELMAT ∗∗∗
Valosaasteella on epäilty olevan osuutta moniin terveysongelmiin. Lyytimäki ja Rinne mainitsevat muun muassa univaikeudet, masennuksen, liikalihavuuden, sydän- ja verisuonitaudit ja diabeteksen. Näyttöä on myös eräiden syöpätyyppien lisääntymisestä. Terveysongelmien syntyyn vaikuttaa silti myös perimä, ja koska työrytmimme ja elämäntyylimme ovat yksilöllisiä, altistumme keinovalolle kukin eri määrin.
∗∗∗ VALO JA MELATONIINI ∗∗∗
Valo vaikuttaa vireystilamme muutoksiin käpyrauhasen erittämän pimeähormonin eli melatoniinin kautta. Pimeän tullessa melatoniinin tuotanto käynnistyy yön ajaksi, mikä saa meidät nukahtamaan ja pysymään unessa. Toisin sanoen melatoniini lisää uneliaisuutta ja virittää kehon elintoimintoja vuorokaudenajan mukaan. Aamuisin valo puolestaan viestii, että on aika herätä, joten nukkumisen kannalta myös valon ja pimeän vaihtelun rytmittymisellä on keskeinen merkitys.
Öinen altistuminen valolle vähentää melatoniinin tuotantoa, koska käpyrauhanen erittää sitä vain pimeässä. Lyytimäki ja Rinne viittaavat tutkimukseen, jossa vähäinen, vain 1,5 luksin keinovalo riitti tyrehdyttämään melatoniinin tuotannon kokonaan.1 Pimeässä huoneessa tv:n tai monitorin ääressä istuvan kasvoille lankeaa noin yhden luksin valaistusvoimakkuus. Jopa varsin tavallinen makuuhuoneiden iltavalaistus saattaa heikentää melatoniinin tuotantoa.
Nukkumisympäristön valoisuudella on merkitystä silloinkin, kun silmäluomet ovat suljettuna, sillä eräs verkkokalvon solutyyppi aistii valoa siitä huolimatta.
∗∗∗ VALORYTMIN MUUTOKSISTA ∗∗∗
Luontaisesta valorytmistä paljon poikkeava valaistus voi vaikuttaa terveyteen kielteisesti myös huomattavasti myöhemmin. Eläinkokeissa on havaittu, että vastasyntyneiden liiallinen altistuminen valolle on voinut lisätä mielenterveyshäiriöiden riskiä täysikasvuisina. Myös normaalin vuorokausirytmin ylläpitäminen on voinut osoittautua mahdottomaksi. Eläinkokeiden tulosten yleistäminen suoraan ihmistä koskevaksi ei ole mahdollista, mutta toisaalta on ollut näyttöä, että myös ihmisellä valoaltistus nuorena saattaisi vaikuttaa biologisen kellon kehitykseen myöhemmin.2
Erityisen herkkiä valon muutoksille ovat kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät, sillä valo salpaa heidän melatoniinin tuotantoaan voimakkaammin kuin terveillä henkilöillä.3 Mikäli seurauksena on unen määrän vähentyminen, se voi laukaista uuden sairausjakson.
∗∗∗ VALO JA AIKAEROVÄSYMYS ∗∗∗
Altistuminen valolle vuorokausirytmin kannalta väärään aikaan voi siis häiritä unirytmiä, mutta aina kyse ei ole valosaasteesta. Meille kaikista tutuin unirytmin rikkoja on EU-direktiivin mukainen siirtyminen normaali- eli talviajasta kesäaikaan ja takaisin.
Timo Partonen kuvailee kesäaikaa ihmistä luonnon aikamerkeistä vieraannuttavaksi, sillä ulkoisen kellon siirto tunnilla eteenpäin pakottaa meidät aikaistamaan sisäisen kellomme vaihetta. Samalla pimenevät aamut antavat kehomme keskuskellolle ristiriitaisen signaalin. Talviaikaan siirtyminen on sitä vastoin helpompaa, sillä siirrämme sisäisen kellomme vaihetta myöhäisemmäksi, mikä on luontaisempi suunta.4
Aikaeroväsymys (jet-lag) koskee erityisesti niitä, jotka matkustavat aikavyöhykkeeltä toiselle. Mitä useampia vyöhykkeitä ylitetään, sitä yleisemmin oireita ilmenee. Tällöin yö ja päivä – pimeä ja valoisa – asettuvat lyhyessä ajassa aiemmasta poikkeavaan suhteeseen matkaajan näkökulmasta. Tuttu unirytmi rikkoutuu, koska oma sisäinen aika on jälleen epäsuhdassa matkakohteen ulkoiseen aikaan nähden.
∗∗∗ VARHAISNUORET JA AIKAEROVÄSYMYS ∗∗∗
Kolmantena voidaan mainita viikonlopun jälkeinen aikaeroväsymys: Mikäli työ- tai kouluviikon aikainen vuorokausirytmi rikkoontuu sen seurauksena, että viikonloppuna sekä nukkumaanmeno että herääminen siirtyvät tunneilla eteenpäin, on ainakin maanantaina vaikea nousta ajoissa ylös ja väsymys tuntuu tavallista suuremmalle.
Tutkimusten mukaan varhaisnuorilla myöhään valvominen on helpointa, sillä väsymyksen tunne ei heti aiheuta tarvetta mennä nukkumaan. He sietävät unipainetta paremmin, ja väsymyshetki siirtyy usein valoa säteilevien laitteiden – älypuhelin, tietokone, pelit, tv ja niin edelleen – avulla myöhempään kuin pitäisi.
Ulkotilojen keinovalaistus näyttää siirtävän nuorten unirytmiä myöhemmäksi, ja television ja tietokoneiden runsas käyttö vaikuttaa olevan yhteydessä iltavirkkujen suureen osuuteen.
∗∗∗ SEURAAVAKSI ∗∗∗
Kolmannessa ja viimeisessä valoa, valosaastetta ja nukkumista käsittelevässä osassa kirjoitan ruutuajasta ja mobiililaitteista sekä annan muutamia ohjeita, joiden avulla valaistuksen käyttöä kotona iltaisin ja omaa toimintaa yöunen kannalta on mahdollista suunnitella.
LÄHTEET
Lyytimäki Jari ja Rinne Janne: Valon varjopuolet. Valosaaste ympäristöongelmana. Gaudeamus 2013. S. 141–173.
Partonen Timo: Valosta aikaa. Valon ja ajan merkitys terveydelle. Duodecim 2012.
VIITTEET
1. Lyytimäki ja Rinne s. 155
2. Lyytimäki ja Rinne s. 153
3. Partonen s. 95
4. Partonen s. 88