Unihäiriöitä on pitkään pidetty useiden psyykkisten häiriötilojen yhtenä oireena, mutta nykytutkimuksen valossa unihäiriöillä voi olla oma itsenäinen merkityksensä psyykkisten sairauksien synnyssä.
Psykoosien ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohdalla unen asema on entuudestaan tunnustettu, mutta uusissa tutkimuksessa on tuotu esille unihäiriöiden ja masennuksen kaksisuuntainen yhteys: unihäiriöt voivat samanaikaisesti paitsi kuulua vakavan masennuksen oireisiin, myös ennakoida sen puhkeamista ja hidastaa paranemista. Vastaavasti on nähtävissä, miten unihäiriöiden hoitamisella voidaan vaikuttaa myös masennuksesta toipumiseen.
Esittelen seuraavaksi kaksi v. 2012 tehtyä tutkimusta, joissa kaksisuuntaisen yhteyden olemassaolo on tämänhetkisen tiedon valossa voitu varmentaa. Tulos koskee niin aikuisia kuin nuoruusikäisiäkin.
∗∗∗
Sivertsenin, Salon, Mykletunin ym. koko väestöä tarkastelevassa tutkimuksessa1 todettiin, miten sekä unettomuus että masennus kykenivät merkittävästi ennustamaan toistensa puhkeamista. Tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä, joilla ei alun perin todettu masennusta, mutta jotka kärsivät unettomuudesta, oli 6,2-kertainen riski masennuksen kehittymiselle. Henkilöillä, joilla alun perin ei ollut unettomuutta, mutta jotka sairastivat masennusta, oli 6,7-kertainen riski unettomuuden kehittymiseen.
Arvioidessaan unettomuuden ja masennuksen välistä suhdetta tutkijat pitivät lisäksi mahdollisena, että hoitamalla näistä ensin puhjennutta häiriötä, voidaan ehkäistä jälkimmäisen syntyä. Aikaisemmassa tutkimuksessa oli arveltu, että unihäiriöiden hoitamisella kyettiin vuoden sisällä ehkäisemään masennuksen syntyä jopa 47 %:ssa.
∗∗∗
Entä millaisia unihäiriöitä vakavasti masentuneilla nuorilla on, ja millainen on unihäiriöiden ja masennuksen keskinäinen suhde?
Suomalaistutkimuksessa2 tarkasteltiin 13–19-vuotiaita avohoidossa olevia nuoria, jotka sairastivat vakavaa masennusta. Urrilan, Karlssonin, Kiviruusun ym. tarkoituksena oli selvittää erilaisten unihäiriöiden yleisyyttä vakavaa masennusta sairastavilla nuorilla. Lisäksi he tutkivat, eroavatko masentuneet nuoret toisistaan a) masennuksen vaikeusasteen, b) samanaikaisten psyykkisten häiriöiden, ja c) masennuksen oirekuvan suhteen, kun otetaan huomioon, kärsivätkö he unettomuudesta vai eivät. Tilannetta arvioitiin tutkimus- ja itsearviointikaavakkeiden sekä haastatteluiden avulla.
∗∗∗
Kliinisesti merkittäviä univaikeuksia raportoi 83 % tutkittavista nuorista. Yleisimmät ongelmat olivat virkistämätön uni (68,7 %) ja unettomuus (51 %). Virkistämättömällä unella tarkoitettiin vaikeutta nousta ylös aamuisin ja jatkuvaa väsymyksen tunnetta päivisin.
Unettomuuden yksittäisistä osa-alueista eniten esiintyi nukahtamisvaikeutta (35 %). Kriteerin täyttämiseksi nukahtamisviipeen tuli kestää kaksi tuntia tai kauemmin useimpina öinä. Mikäli viivettä olisi tarkasteltu lyhyempikestoisena, siitä kärsivien nuorten lukumäärä olisi lähes kaksinkertaistunut.
Unettomuuden muista osa-alueista yöunen katkonaisuus ja liian aikainen herääminen olivat vähemmän yleisiä (22 ja 19 %). Liikaunisuutta oli joka neljännellä, samoin uni-valverytmin häiriöitä. Lähes joka kolmannella oli painajaisia tavallista enemmän. Useammasta kuin yhdestä unihäiriöstä kärsi 27 % tutkittavista.
Unihäiriöitä esiintyi tytöillä hieman enemmän kuin pojilla, mutta suurin sukupuolten välinen eroavaisuus ilmeni ainoastaan yöunen katkonaisuudessa, jota esiintyi selvästi enemmän tytöillä.
∗∗∗
Tutkimuksessa todettiin unihäiriöiden esiintymisen liittyvän masennuksen vaikeusasteeseen: Huonoiten nukkuvat nuoret kärsivät keskimäärin vakavammasta masennuksesta verrattuna nuoriin, joilla ei ollut kliinisesti merkittäviä uniongelmia. Huonoiten nukkuvilla oli myös kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää, kuolemanajatuksia ja itsemurha-ajatuksia, mistä voidaan vähintäänkin epäsuorasti päätellä kasvanut itsemurhariski.
∗∗∗
Urrilan, Karlssonin, Kiviruusun ym. mukaan univaikeuksien ja masennuksen välinen suhde nuoruusiässä on tiivis ja oletettavasti kaksisuuntainen: Vakavalle masennukselle luonteenomaiset kielteiset ajatukset ja niiden märehtiminen voivat psykologis-fysiologisten tekijöiden aiheuttamana vaikeuttaa nukahtamista ja unessa pysymistä. Samanaikaisesti univaikeuksia pidetään riskitekijänä masennuksen kehittymiselle. Univaikeudet ovat myös tavallisin jäännösoire masennuksen toipumisvaiheessa.
∗∗∗
Tutkijoiden kokemuksen mukaan univaikeuksien esilletuominen vastaanotolla on nuorilla helpompaa kuin itsemurha-ajatusten. Niinpä masentuneiden nuorten uniongelmien yhteydessä tulisi aina arvioida myös mahdollinen itsemurhariski.
∗∗∗
Ennaltaehkäisevän ja oikea-aikaisen hoidon merkitys nykyhetkessä osoittautuu siis entistä tärkeämmäksi. Tämän puolesta puhuvat lisäksi tutkimukset, joiden perusteella nuoruusiässä sairastettu masennus on altis uusiutumaan aikuisena. Sekä yksilön että hänen lähipiirinsä ohella hoitamattomalla unettomuudella ja sen seurauksilla voi olla myös yhteiskunnallista merkitystä monella eri tasolla. Esim. masennus ja muut mielenterveyden häiriöt aiheuttivat vuonna 2013 n. 40 % suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä.3
LÄHDEVIITTEET
1. Sivertsen, Borge; Salo, Paula; Mykletun, Arnstein; Hysing, Mari; Pallesen, Stale; Krokstad, Steinar; Nordhus, Inger Hilde; Overland, Simon: “The Bidirectional Association Between Depression and Insomnia: The HUNT Study”. Psychosomatic Medicine. 74(7):758-765, September 2012
abstrakti: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22879427
2. Urrila AS, Karlsson L, Kiviruusu O, Pelkonen M, Strandholm T, Marttunen M.: “Sleep complaints among adolescent outpatients with major depressive disorder”. Sleep Med. 2012 Aug;13(7):816-23.
abstrakti: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22705242
3. Mielenterveysongelmat merkittävä työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Uutispalvelu Duodecim 18.11.2014
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_artikkeli=uut17847