Onko ajallemme tyypillistä, että nukkumiseen käytettyä aikaa pidetään hukkaan heitettynä tai että päivään pitäisi mahtua enemmän valveillaoloa? Dominic Basulto pohtii blogissaan, löytyisikö tulevaisuuden ratkaisu “unen optimoinnista”.
Kiinnostaisiko geneettisesti muokattu nukkuminen? Tutkijat uskovat, että DEC2-nimisen geenin mutaatio lyhentää huomattavasti aikaa, jonka tarvitsemme nukkumiseen. Tätä mutaatiota kantavilla banaanikärpäsillä unen tarve laski kolmannekseen normaalista. On myös olemassa luonnostaan vähän unta tarvitsevia ihmisiä, ja ominaisuus vaikuttaa geneettiselle.
∗∗∗
Lääketehtaat tekevät tutkimusta löytääkseen täsmälääkkeitä nukkumisen säätelyyn. Jo nyt modafiniili, jota käytetään narkolepsian hoidossa, on herättänyt kiinnostusta terveiden ihmisten parissa. Modafiniili on stimulantti, joka vähentää unentarvetta tiettyyn rajaan asti ilman, että toimintakyky samalla laskee. Armeija on tutkinut sen vaikutusta lentäjillä, jotka kykenivät toimimaan virheettömästi arviolta 48 tunnin ajan.
∗∗∗
Tulevaisuuden älypyjama voisi rekisteröidä univaiheita, elintoimintoja ja nukkumistottumuksia. Unettomuuden syiden selvittely perustuisi mittauksiin eikä mikään estäisi lähettämästä aineistoa digitaaliselle unilääkärille, joka voisi säätää vaikkapa makuuhuoneen lämpötilaa ja vaikuttaa valaistuksen avulla pimeähormonin tuotantoon.
∗∗∗
Samalla kun unettomuuden syiden selvittelyn ja hoidon kehittymistä on helppo pitää myönteisenä tavoitteena, asian kääntöpuolena on edellä olevassa kuvaelmassa yhteiskunta, jossa terveet ihmiset käyvät geeniterapiassa tai heitä lääkitään keskushermostoon vaikuttavilla aineilla.
Mihin saavutettu aika sitten käytettäisiin? Eräässä tulevaisuusvisiossa työviikko on 80-tuntinen, joten hyöty lisääntyneestä hereilläoloajasta taitaisi mennä yrityksille ja niiden osakkeenomistajille. Toisaalta eikö robottien pitäisi vähitellen tehdä työnteosta tarpeetonta? Sama kysymys askarruttaa sotateollisuutta, mutta ennen kuin taistelurobotit ovat käyttökelpoisia, armeijaa kiinnostaa sotilas, joka kykenee toimimaan useita vuorokausia yhtäjaksoisesti ilman unta.
∗∗∗
Biohakkerointi ja sille läheinen neurohakkerointi ovat tuttuja käsitteitä myös suomalaisille. Kehoa tarkastellaan monimutkaisena systeeminä, jonka yksittäisiä osia on mahdollista ohjelmoida tai kontrolloida – “hakkeroida” -, jotta ne toimisivat paremmin. Esimerkiksi unen optimointia tavoitellaan mm. paitsi unenhuollollisin myös biologisin ja teknologisin keinoin. Päämääränä voi lopulta olla ihmislaji, joka ei tarvitse lainkaan unta.